Hullut nauravat

Enkä tiedä enää

osaanko olla oma itseni.

Ja niin.

Ja aivan yhtäkkiä
hyppään onnestani pois
Ja olen enemmän yksin kuin koskaan ennen olen ollut.

Olen huono antamaan periksi, huono unohtamaan, huono ajattelemaan muuta kuin sitä mitä en voi saada.

Joskus muodot käy muodottomiksi

Taas tavallaan yritän juosta ja seistä paikallani yhtä aikaa.

Tekee mieli itkeä ja olla itkemättä.

En tiedä, onko se neliö vai ympyrä.

Sinäkin

Katsoin näyttöä ja äkkiä tajusin aikana muutamana lähteväni

ja suljin silmäni ja

Ei ollutkaan enää pimeää vaan valoisampaa kuin silloin kun silmät olivat auki.

Nojasin päätäni selkänojaan ja avasin silmät ja katsoin kattoon ja kohta mietin, miten aika oli syntynyt olemattomuuteensa ja mitä väliä sillä on koska sitä ei ole,

ei

ole

mitään.

Samson

You are my sweetest downfall
I loved you first, I loved you first
beneath the sheets of paper
lies my truth
I have to go, I have to go

Your hair was long
When we first met.

The Bible didn't mention us.

(Regina Spektor)

I know you said to me

Special,

You are

A Rocket through me.

I know you said to me!

Toivoisin olevani joku muu.

Äkkiä ilma on vihreää

Olen kolmessa osassa

Ja jokaisella niistä on kylmä.

I would like to be a child

First everything's beautiful.
The clouds, only thing I'm not afraid,
pass by.
But then I wake up.

jäädyttävät sieluja

Kirjoitan vielä jonain päivänä kirjan pilvistä.

Valoja valoja valoja

Minä olen tässä

Toivoton haaveilija

And so

The seas came.

Með suð í eyrum

við spilum endalaust.

Aurinko

Aurinko paistaa. Se on jo aikaa sitten päättänyt lakata valaisemasta siltä päivältä, mutta on vielä siirtymässä taivaanrannan taa. Ilta-aurinko on petollinen, opetti äiti aina. Iäkäs mummo köpöttelee portin ohitse kävelykeppineen ja mumisee itsekseen vanhoja aikoja muistellen.

Mummo ei huomaa ohittamansa pihan keinussa istuvaa tyttöä. Tyttö tuijottaa mummoa, ja kun tämä on kohdalla hän nostaa sylissänsä olevan filmikameran ja räpsäisee kuvan. Mummo havahtuu hiukan, mutta päättää sitten, ettei kuullut mitään, ja jatkaa matkaansa.

Tyttö lataa kameransa. Hän istuu ja odottaa. Tien toisella puolella niityn kukan nostavat päätään kohti auringon viimeisiä säteitä, ennen sen maihin painumista.

Lopulta kukat ja valo nukahtavat. Tyttö menee sisälle hämärtyneeseen taloon, jättää kameransa ja kenkänsä eteiseen.
Illan tunnelma tuntuu keittiön tuoksussa. Vanhat, tammesta rakennetut portaat narisevat askeleiden alla, kun hän menee yläkertaan. Pian hän on jo valkoisten lakanoidensa keskellä, maailman ihanimmissa ja suurimmissa seikkailuissa.

Olen pilvien, kokonaan.

Perjantai

Eilen ostin kaveriltani filmikameran. Sillä on nyt otettu neljä kuvaa. Jotenkin filmikamerasta saa paljon paremmin irti valokuvauksen ilon kuin digikamerasta.

Olen neulonut kovasti mereen heijastuvia tähtiä. Huomasin, että varsi saattaa olla liian kireä. Ketä ärsyttää niin minua.

Hyvää pääsiäistä.

Kaksikasvoisen naisen muistelmat

Ois hyvä aina muistaa

Vaikka hulluus minut suistaa pian

Niin, minä rakastan sua.

(Joose Keskitalo)

Oudoksuja

Vaikka olen koko ajan nähnyt sinut silmissäni liikkuvan, on outoa nähdä se todella. Mutta minusta on mukavaa kuunnella ääntäsi, kertomassa asioita itsestäsi. Kuvittelin sen eri kuuloiseksi.
En tiedä, mistä muistutat minua, mutta se on jotain, mistä en ole osannut päästä eroon, vaikka en ole pitänyt siitä.

Pilvet ja meri

Miksi olen nyt näin rakastunut pilviin? Tänään istuin bussissa ja tuijotin taivaalle, kunnes aurinko poltti silmäni.

Nyt taivas on
sininen ja heijastavapintainen.

Kummituksia on

Näkyy olevan

että sulan ilmaan

kummituksena haihdun

olemattomaan.

Fox cub

So did you change the locks?

Ad did you hide the fox cub?

Don't make fun

because we don't.

Aurinko

Kävelin harmaassa massassa. Pilvet olivat minussa, minä olin pilvissä. En uskaltanut kohdata niitä, en katsonut ylös. Massa roikkui silmieni kohdalla, en nähnyt mitään.
Kävelin harmaudessa ylös mäkeä. Tie oli harmaa. Taivas oli harmaa.

Tuuli katseli minua taivaalta. Sitten se hymyili iloisesti ja päätti viedä pilvet pois.

Mäen päällä käännyin katsomaan taakseni, ja hoksasin taivaan, joka pälyili puiden takaa. Se oli sininen. Vilkaisin taas toiseen suuntaan. Harmaa. Ja takaisin sininen. Pysähdyin katsomaan. Pilvet liikkuivat nopeasti, ja oli kuin maapallo olisi pyörinyt liikkumattomien hahtuvien muodostaman piirin sisällä, siirtyen kohti sinistä.

Jatkoin matkaani nenä kohti taivasta. Jos joku olisi tullut vastaan, olisin luultavasti kävellyt päin.

Parin minuutin kuluttua pilvet olivat siirtyneet jo kauas, melko lähelle taivaanrantaa. Siinä vaiheessa ne alkoivat saada hopeareunuksen. Katselin auringonvalon pilkahduksia sinistä ja valkoista vasten. Pysähdyin taas, melko aukealle paikalle niin, että näin auringon säteet kuusen ja männyn välistä.

Sitten taivas tipahti niskaani. Puut syttyivät ja paloivat. Maa räjähti. Minä itkin, ja sitten lähdin juoksemaan, samoin teki aurinko, ja minä juoksin kohti aurinkoa ja aurinko juoksi kohti minua, menin läpi pilvien ja törmäsin siihen. Ja aurinko törmäsi minuun.

Minä muutuin tuleksi ja valoksi, aurinko poltti minut tuhkaksi ja minä olin säde ja sitten aurinko törmäsi maahan. Ja maa räjähti uudelleen enkä minä enää tiennyt mitään muuta, kuin että halusin ikuisesti olla auringonsäde.

Pää selässä ja muita mielentiloja

A5, mustekynällä. Nykyään suusta ja korvista näkyvät kasvavan nuo puut, päälaen sijaan.

Musta, valkoinen avaruus ja valo

Tapaa minut aamulla

Istuin. En oikeastaan ollut varma, mikä oli ajanut minut tähän. Puistonpenkki oli kylmä, samoin ilma ja vesipisarat, jotka taivas niskaani heitti. Katselin katulampun valossa, kuinka vesi kerääntyi penkin kiiltävän vihreäksi maalatulle pinnalle pieniksi lammikoiksi.
Mietin, miten olitkin saattanut tehdä sen. Sinä olit vain mennyt ja tehnyt, miettimättä sen kummemmin, miltä se minusta tuntuisi tai mitä siitä seuraisi. Mutta olin päättänyt unohtaa, ja sitten unohdin.
Parvekkeesi ovi aukesi narahtaen. Käännyin katsomaan ylös. Tupakkasi savu alkoi nousta seinää pitkin taivaalle. Et huomannut minua, et katsonut alas. Tuijottelit sateista, pimeää taivasta, tiesin sen vaikka en nähnytkään sinua. Se oli sinulla tapana.
Menit takaisin sisään ja nukkumaan, täysin tiedottomana minusta.
Aamu sarasti. Kello seitsemän kolmekymmentäkaksi tulit kerrostalon ovesta ulos kosteaan ilmaan. Nousin ylös, tunsin kuinka vesi valui epämukavasti selkääni pitkin. Pysähdyit oven viereen, annoit sen mennä kiinni. Tupakkaa etsinyt kätesi unohtui takin taskuun, kun huomasit minut. Tuijotit aikasi. Sitten hymyilit helpottuneesti ja tulit luokseni.

an envoy to the open fields

In the corners of your eyes

I stretch the sky in blue.